Väsymys..

Enpä saanu päiväunia nukuttua, nii alkaa tää tyttö pikkuhiljaa olla valmis unten maille.. Mutta tästä tää mun kuntokuuri lähtee käyntiin TOSIN söin tänään vähän huonosti, enkä liikkunut tarpeeksi..

Aamupala: Chiquita smoothie
Päivällinen: -
Lounas: Makaronilaatikkoa ja 2 ruisleipää kermajuustolla ja voilla :((((
Iltapala: Omena ja Activia-jugurtti

Oh my, näyttää kirjotettunavieläkin pahemmalta, ihan liian vähän ja huonoa ruokaa :( No täst ei voi muuta ku vaa nousta ylöspäin ja syödä huomenna hieman paremmin :D (+kaloreista mulla ei oo hajuakaan)

Tänään sit tuli hoidettua kaupungilla pari asiaa, keskustaan on 2 km, mut MÄ MENIN AUTOLLA !!! Ei voi muuta sanoa ku että: Nainen. Ryhdistäydy.


No mut plussana kuitenki että en käyttäny tänään lähes ollenkaa hissiä vaa kiltisti kipitin rappusia :) ja sitte me käytiin J:n kanssa luistelemassa tunnin ajan, oli tosi hauskaa. Oli varmaan kolmatta kertaa elämässäni maila kädessä, mut opin sentää laukomaa lämäriä :D voipi olla huomenna kädet vähän kipeet. Mut suuuuret kiitokset mailasta J:lle ja sen veljelle, vihdoin mulla on oma pinkki maila <3

Oi elämä, Mikael Kurki <3 tosin mieluiten kiitos ilman noita viiksiä..









Mutta joo, tästä on hyvä lähtee parantamaan. Huomenna hallille huiskuttelemaa tyttöjen kanssa kotijoukkue voittoon ;)

Nyt mä isken pään tyynyyn, joten kauniita unia !

Paniikkia isolla P:llä !!

Jep, eli tänään piti alottaa uusi työ, mut eipä siitä mitään tullu. Koko yön mä pyörin, meinasin oksentaa, heräilin ja ahdistuin.. Mä en vaan kertakaikkiaan pystyny mennä sinne ja nyt on taas olo että kaikki on ihan pettyneitä muhun. Mut kun se tulee, nii sille vaan ei voi mitään.

Nimittäin paniikkikohtaukset. Sydän hakkaa, tuntuu että pyörtyy tai kuolee, ahdistaa, tulee pakokauhua, jalat puutuu, on pakko vaan liikkua tai heiluttaa jalkaa ja yrittää pysyä järjissäni. Luulotautisena vielä kuvittelen siihen päälle että mulla on joku sairaus joten muutama kerta on tullu istuttua ensi-avussa aivan turhaan. Ulospäin musta ei huomaa millään tavalla, että "sairastan" näinki inhottavaa "sairautta", mutta kuitenki lähes joka päivä mä mietin että mitä pahaa mä olen tehnyt, että tämä on sattunut just mun kohdalle.

10 min. - 60 min. taas eteepäin elämässä, nii kaikki on hyvin. Mulla on niin supermies olo siitä että selvisin hengissä kohtauksesta, vaikkei se millään lailla terveydelle ole vaaraksi. Mä pystyn olemaan kavereitten kanssa normaalisti, mä pystyn käymään kaupassa normaalisti, mä oon oppinut olemaan yksin kotona normaalisti, mä pystyn tanssimaan jäähallilla 5000 ihmisen edessä normaalisti, mä pystyn tehdä melkein kaiken normaalisti. Mut sit tulee vaan hetkiä kun tuntuu että koko maailma romahtaa sun niskaan.

Mutta elämä jatkuu vaikka onkin tosi pettyny olo. Tää on vaan vähän "heikko" aika mulle, kohta näitä ei taas tuu ollenkaan :) Yöstä jäi niin paljon univelkaa et taidan ottaa pienen pienet päiväunet ja sen jälkee suunnitella tätä elämää eteenpäin.

Toivottavasti muiden maanantain alkoi vähän paremmin kun mulla! :D

jännää !

mä päätin ihan yllättäen perustaa itsellenikin blogin! hirveesti tullu luettua muiden blogeja ja tuolla jossain takaraivossa pyöriny ajatus jos sitä joskus alkais itsekkin kirjottamaan, mut ei oo ikinä saanu aikaseks. nyt joku inspiraatiokärpänen puri mua ja tässä sitä ollaan :) 


eli kirjoittajana on hanna, 20 vuotias tyttö, jolla tavoitteena siis pienen pieni painonpudotus mutta pääasiassa kiinteytyminen. (jos jollain on hyviä vinkkejä/blogeja/sivuja tiedossa nii linkatkaa tänne, apua tarvitaan! :D) harrastuksena cheerleading jääkiekon sm-liigassa, mut enpä kerro vielä millä joukkueella, hehe :)


höpöttelen täällä siis muutakin ku noita kuntoilujuttuja.
mulla on siis poikaystävä "J", asutaan tosin yhdessä, mut outo sanoa "avomies" :D 7 kuukautta sitten muutettiin yhteen, ja mulle tää kaupunki tuli ihan uutena, mut kaitpa tähänkin tottuu. 


hohhoi, nyt tää tyttö vois lähtee unten maille! kerron itsestäni lisää tulevissa blogeissa.




kauniita unia ja huippua viikon alkua kaikille! :)